Toko 3/10 ja talvista tokoilua

Loppusyksyyn otetiin 10 kerran Nina Manteren vetämä toko-kurssi, joka pidetään Agility Akatemian hallissa Vantaalla. Jokaiselle on varattu 20 min yksityistä treeniaikaa, jonka lisäksi saa treenailla vapaasti hallissa häiriötä hyväksi käyttäen. Tykkään Ninan tavasta ohjata ja ottaa eri rotujen ja koirien yksilöllisyydet huomioon. Toiveissa kurssilta olisi viilata avoimen luokan liikkeitä sekä saada vinkkejä ylempien luokkien liikkeiden treenailuun.



Ensimmäisellä treenikerralla katsottiin Noan seuruuta ja saatiin hyviä ideoita ääntämisen vähentämiseen. Juteltiin myös ylipäätään kisamaisesta treenaamisesta jotta saisimme Noan suoritukseen sitä kestoa ja varmuutta. Toisen treenikerran olinkin työreissussa, mutta tämän viikon maanantaina päästiin taas mukaan. Tsekattiin missä kunnossa ovat Noan ruutu ja merkinkierto. Ne näyttivät ihan hyviltä. Varmuutta suoritukseen saisi ihan erottelu ja häiriötreeneillä. Ja sillä, ettei äiti aina päästäisi pientä paimenta liian helpolla vaan pyytäisi ihan loppuun asti ajattelemaan ja etsimään ruudun tai merkin. 

Maanantain treenikerralla katsottiin myös Noan kaukokäskyjen seisomisvaihtoja. Noa sai kehuja hienosta seisomisesta. Maahanmenoon saatiin isosta vartaloavusta käyttämäisen sijaan kotiläksyksi koittaa luopumista. Tämä toimikin oikein mallikkaasti, kunhan luopumisenkohde olisi tarpeeksi tylsä. Esimerkiksi namit tai treenilelut tuntuvat nostavan kierroksia liikaa, jolloin jalat eivät pysy niin hyvin liimautuneena maassa. Alla pieni videopätkä iltajumpasta. Vähän s-i-vaihdossa meinaa jalka liikahtaa, mutta olen suoritukseen todella tyytyväinen. Erityisen iloinen olen Noan ilmeestä jumpan aikana. Seistessä häntä heiluu ihanan rauhallisesti eikä ääntä kuulu. Näihin kaukoharkkoihin tarvitsisi kyllä treenikaverin avuksi katsomaan liikkuukovatko jalat vaiko ei. Yksin tätä on välillä haastava bongata ja sitten tulee palkattua helposti väärästä kriteeristä. 





Jotta jotain edistystä asioiden suhteen tapahtuisi, lähdettiin treenaamaan maanantaina läpikäytyjä asioita. Lauantai-aamuna  lähdettiin heti valoisan aikaan Espoon keskuspuistoon lenkille. Sateinen ja kylmä ilma ei ollut houkutellut paikalle vielä muita lenkkeilijöitä, joten saimme nauttia luonnon hiljaisuudesta ihan keskenämme. Sää oli niin mälsä, että ei käynyt edes mielessä kaivaa kameraa esille. Kuvituskuvana saakin toimia eiliseltä päivälenkiltä napattu kuva. 

Nappailen kuvat Huawein P10-puhelimella. Siinä on tosi kivat kamerat tällaisiin pönötyskuviin ja videokuvaukseen. Välillä säädöt tekee kohteen reunoista tuommoiset epätarkat, minkä voi tässä kuvassa huomata Noan korvista. Muuten ihan hauska ja kätevä vempele :)

Aamulenkin jälkeen oli tarkoitus käydä tekemässä kentällä ruudun ja merkin spottaus- ja erottelutreenit. Lisäksi olisin halunnut tehdä pätkän seuraamista namikasoista luopumisella, sekä loppuun vielä muutaman liikkeen kisamaisesti putkeen. Tämä on juurikin tätä kisamaista treeniä jota on helppo sisällyttää omiin harjoituksiin mukaan. Siinä koiran kanssa tehdään ideaa liikkeiden välisiin siirtymiin sekä harjoitellaan kestoa suorituksiin. Mutta, kentällä oli noin 15 cm märkää lunta. Kirosin mielessäni miksi meillä ei ole talvikaudeksi hallipaikkaa, ja tästä lannistuneena tein Noalle vain ruutua ja merkkiä. 

Kävin viemässä ruudun ja merkin kentälle niin, että Noa odotteli autossa. Sijoitin meidät merkin ja ruudun väliin, josta pyysin Noan ensin merkille, joka ei meinannut löytyä millään. Takana oleva ruutu ja treenikassi vetivät enemmän puoleensa. Parin pyynnön jälkeen se kuitenkin löytyi. Tämän jälkeen otin heti perään ruudun, jonne olin vienyt lelun jo palkaksi. Tämä löytyi hienosti. 

Ninan ohjeiden mukaisesti vaadiin Noalta merkkiä enkä käynyt näyttämässä sitä, vaan jos tuntui olevan aivan liian haastavaa, helpotin liikettä siirtymällä lähemmäksi merkkiä. Tämä auttoi ja saatiin kivoja onnistumisia. Muistin myös tehdän maksimissaan muutaman toiston merkillä, jonka jälkeen vaihdoin sen paikkaa kentällä. Kaiken kaikkiaan hyvää harjoitusta, jota pitäisi ottaa erilaisilla variaatioilla ja häiriöillä enemmän. Ja nimenomaan niin, että koiran pitää itse miettiä ja oivaltaa, eikä helpoteta liikaa. Sitä jää niin helposti junnaamaan vauvatreeneihin...ei siis mikään ihme, ettei kehitystä tapahdu.

Harmillisesti seuraamis- ja kisamaiset treenit jäivät nyt seuraavaan kertaan. Toivon mukaan tämän päivän vesisateet sulattaisivat meidän treenikentät!


Kommentit