Mennyttä ja tulevaa

Vuoden lopussa on hyvä naputella perinteinen saavutukset ja tavoitteet-postaus.

Vuosi 2017 hujahti nopeasti ilman sen suurempia muistikuvia. Muutto uudelle paikkakunnalle, uusi työ sekä väitösrupeaman jälkeinen väsymys sotkivat pienen ihmisen henkistä tasapainoa sen verran, ettei tavoitteelliseen harrastamiseen koirien kanssa ollut juurikaan voimavaroja. Erityisesti Nemon harrastukset jäivät kotitreenejä lukuun ottamatta ihan unholaan. Koko vuoden kärsinkin sitten kroonisesta huonosta omastatunnnosta sen takia, etten muka tehnyt koirien kanssa tarpeeksi. 

Vuoden aikana kuitenkin ollaan onnistuttu keräämään Noan kanssa RTK2 sekä hyviä (ja yksi huono) AVO-tuloksia toko-kokeista. Oltiin toistamiseen kisaamassa tokon SM-kisoissa, mikä on oikein hyvä sulka hattuun. Tämän lisäksi ollaan tutustuttu paimennukseen, treenattu vetohommia ja noseworkkia. Ja ainiin, saatiinhan me koejäsenyys kivaan seuraan ja päästiin agilityn mölliryhmään. Agility on tuonut sitä kaivattua vaihtelua ja lisää iloa harrastusrintamalle. Tuntuu kuitenkin, ettei käteen ole jäänyt juurikaan mitään muuta kuin harmitus siitä mitä kaikkea vuoden aikana olisi voinut ehtiä. Täytyy kuitenkin yrittää olla itselleen armollinen ja todeta, että se on vain elämää. Vuodelle 2017 taisin asettaa tavoitteeksi RTK2 ja TK2, joten ihan hakoteille ei kuitenkaan jouduttu. Olen syvästi kiitollinen, että molemmat koirat ovat pysyneet suhteellisen terveinä. Noa liukastui alkuvuoden pääkallokeleillä, jonka vuoksi se oli jonkin aikaa poissa pelistä. Vaikka aletaan löytämään omat kuviot täällä pääkaupunkiseudulla, on kyllä edelleen ikävä Jyväskylän tuttuja treenikuvioita sekä ystäviä. Mutta eiköhän sekin tästä pikkuhiljaa..


Uudelle vuodelle 2018 onkin sitten seuraavanlaiset tavoitteet:


Muita juttuja Noalle:
-Näyttelytulos
-EVL:n liikkeitä kuosiin
-Tavoitteellista canicross-harjoittelua
-Suomen etsijäkoirien treenejä


Muita juttuja Nemolle:
-Agilityn tai rallyn treeniryhmä

Tarkoituksena on siis kaivaa Nemo naftaliinista harrastuspuuhiin. Se on niin iloisella otteella se on viime aikoina tehnyt hommia, että odotan innolla tulevaa vuotta. Otettiin lopputalveen myös vakiovuoro kivasta lämpimästä hallista, joten Nemonkin kanssa treenailu hoituu paremmin. Noan kanssa on ideana löytää taas se tavoitteellinen, eteenpäin vievä treenaaminen. Nyt päälimmäisenä tuntemuksen on, että tänä vuonna ollaan vaan hutkittu eteenpäin. Vaikka kehitystä on tapahtunut paljon, ei mulla vieläkään ole ihan täysin otetta siitä miten tuota otusta parhaiten koulutetaan. Vuoden aikana olisi mukava osallistua muutamille leireille ja koulutuksille. Valmennusta on myös tehtävä oman pääkopan kanssa. Vaikka tavoitteita on paljon, varsinkin Noalla, aion olla näiden suhteen myös armollinen. 

Haaveissa olisi myös sitten se kolmas harrastuskaveri, mutta saa nähdä löytyykö oikeanlaista vielä ensi vuonna :)

Kommentit