Toivo elää


Maanantaina alkoi kevään tokovalmennus. Tällä kertaa valkka kestää 16 viikkoa eli treenejä riittää pitkälle kevääseen. Jippii! Aloitin treenikerran avautumalla koutsille Tapaninpäivän kisoista sekä kisamaisten harjoitusten henkisestä ahdistuksesta. Koitettiin sitten yhdessä analysoida mikä siinä niin ahdistaa. Olen päätynyt siihen, että jotenkin epäonnistumisen mahdollisuus jostain syystä jännittää minua ihan hirveästi. Pitäisi oikeasti itsekin perehtyä johonkin henkisen urheiluvalmennuksen materiaaleihin, jotta saisin oman mielentilani hallintaan. 

Otettiin sitten treenien alkuun pari kisamaista settiä helppoja alokasluokan liikkeitä. Ensimmäisellä kerralla olin liikkeiden välissä liian passiivinen, jolloin Noalle jäi tilaa nuuskia ja haahuilla enemmän. Tämä heijastui myös itse liikkeidenkin suorituksiinkin. Noa epäonnistui tai pelleili. Minä hermostuin. Jälleen kerran onnistuimme siis tuomaan ongelmamme näkyviin aika helposti. Uudessa setissä suunnitelmana oli olla liikkeiden välit skarpimpana ja napata Noa sosiaalisen palkan jälkeen heti matkaan ääntä ja eleitä käyttäen. Tämä toimikin ihan mukavasti, ja toinen setti oli onnistuneempi ja olokin oli minulla rennompi. Kotiläksyksi saatiin tehdä kisamaisia treenejä, jotka ovat  tarpeeksi helppoja. Tällä lähdetään rakentamaan luottamusta molemmille, että kyllä me oikeasti osataan. Toivo kauniin kisasuorituksen rakentumiseen heräsi jälleen.

Loppuun otetiin vielä kaukojen vaihtoja. Vaihdot vaativat toki vielä paljon vahvistusta, mutta alkavat olla jo´ teknisesti tosi nättejä. Tässä läksyksi saatiin keksiä omat uudet käskyt seiso-maahan- sekä seiso-istu-vaihdoille. Seiso-istumiseen otetaan aluksi mukaan iso käsiapu, jossa namit molemmissa  koiran molemmin puolin koiraa kohti. Yksittäisiä vaihtoja harjoitellessa tärkeä on myös laittaa Noa vaikka namilla seisomaan, eikä käskyttää montaa vaihtoa putkeen ennen kuin ne ovat teknisesti varmoja. 

Tiistaina aksassa treenailtiin keppejä. Saatiin Noa suorittamaan niitä itsenäisesti, kun maltoin jäädä reilusti taakse. Tällöin Noalla ei ole mahdollisuutta tuijottaa minua ja pyytää apuja. Nyt Noalla oli selkeästi fokus eteenpäin niin kuin kuuluukin. Näitä täytyykin treenata lauantaina itsenäisellä treenikerralla! Lisäksi tehtiin radan pätkää, jossa oli takaakiertoa ja yksi vaikeampi putkelle ohjaus. Noa onnistui niissä kivasti, mutta jotenkin vain tuntuu, ettei Noan kanssa oikein edetä muutaman-neljän esteen suorittamisen hinkkaamisesta pidemmälle. Todennäköisesti tämä johtuu, että treeneissä olleet radat on vielä meidän taidoille vähän liian haastavia. Noa kaipaisi varmaan enemmän suoraviivaista menoa vahvistamaan sen etenmistä. Mutta pakko kyllä taputtaa itseä ja koiraa olalle, että ollaan me hirveästi menty syksyn aikana eteenpäin molemmat. Hiljaa hyvä tulee. Ensi kerralle oli puhetta, että saataisiin joku kiva hyppärirata.

Lauantain hallitreeneistä teen oman päivityksen erikseen :)

Kommentit