Uusia tavoitteita?

Edellisestä päivityksestä on päässyt hurahtamaan jo kuukauden päivät. Ohjatuista treeneistä on tullut oltua  poissa useampana viikkona peräkkäin työmatkojen ja Noan hoitojen takia. Omia hallivuoroja on taas jäänyt väliin viikonloppureissujen tai ihan vain oman väsymyksen vuoksi. Me vietetään taas selkeästi hiljaisempaa vaihetta harrastusrintamalla. Tämä vaihe on sinänsä ihan ok, sillä se on tuonut energiaa ja aikaa omaan treenaamiseen enemmän. Kipinä painonnostoon on taas syttynyt. 


Edelliseen päivityksen ja tämän päivän väliin on kuitenkin mahtunut muutamia merkittäviäkin juttuja, jotka ovat viilanneet tämän vuoden suunnitelmia vähän uusiksi. Pari-kolme viikkoa sitten käväistiin pyörähtämässä Noan kanssa  Lohjalla toko-kokeessa, josta jäi kotiinviemisiksi vain ajatus siitä, ettei mielentila koetilanteessa ole yksinkertaisesti siellä missä pitää. Toki sen verran pitää huomauttaa, että halli ja koe olivat Noalle haastavat nykyiseen koekäyttäytymiseen nähden. Kokeen jälkeen on tullut tehtyä taas vähän itsetutkiskelua ja päädytty lopputulokseen keskittyä keväällä enemmän rallyyn sekä muihin lajeihin ja kokeilla toko-hommia taas ulkokenttäkaudella. Tämä nykyinen treenaaminen ei näytä tuottavan haluttua lopputulosta mielentilan suhteen. Noan elämä on tällä hetkellä niin hormooninhuuruista, joten tässä vaiheessa uskon sen tarvitsevan aikaa aikuistua. Lisäksi me tarvittaisiin treeniseuraa ja muiden koirien häiriötä, siispä odotankin innolla seuran kaudenvaihtoa ja toivon, että saisimme paikan tokoryhmistä. Täytynee kuitenkin jo tässä vaiheessa todeta, että alkuvuodesta asetetuilla tavoitteilla voi heittää vesilintua. Katsotaan mihin homma kehittyy ja sen mukaan pyritään keräämään kisamenestystä.

Noan kanssa on ollut ongelmaa myös jumien suhteen, joita on hoidettu hieronnalla ja osteopatialla. Tilanne on tällä hetkellä onneksi menossa selkeästi menossa valoisampaan suuntaan. Viikko sitten Noa säikäytti meidät syömällä astmapiipun saaden sen lääkeaineesta myrkytyksen. Sunnuntain Noa saikin viettää Evidensian eläinsairaalassa tukihoidossa päästen kuitenkin jo illalla kotiin. Kaikenlaisia älynväläyksiä sitä voikin pienen aussien mieleen hiipiä.

Jos taas katsellaan Nemon kuulumia, niin talven kovat pakkaset ovat saaneet ihon taas kutiamaan ja olemme joutuneet turvautumaan lääkehoitoon. Toivonmukaan lämminneet kelit helpottaisivat pian atoopikon oloa. Muuten Nemppa jaksaa hyvin. Se viettäisi mieluiten paljon aikaa sohvalla makoille ja juustoa kerjäten, mutta onneksi sen personal trainer siihen vähän liikettä.

Molempien poikien kanssa ollaan lenkkeilty ahkerasti nauttien pidentyneestä päivästä. Valo tuo kummasti lisää energiaa! Noa on valitettavasti päässyt lyhyen ajan sisään pari kertaa näkölähdöllä peurojen ja jäniksen perään. Harmittavia tapahtumia, sillä talven aikana Noan eläinten jäljelle lähtemisestä oltiin päästy kokonaan eroon. Kevät tulee selkeästi olemaan vaikeampaa aikaa.. Metsän eläimiä ei todellakaan saa jahdata ja niille pitää tarjota rauha pesimiseen ja poikimiseen. Jos Noa ei osaa käyttäytyä, se saa lenkkeillä fleksissä. 


Kaiken kaikkiaan ollaan hyvillä mielin kulkemassa kohti kevättä ja kesää. Kevät tulee töiden osalta olemaan kiireinen ja stressaava, joten muu elämä täytyy suhteuttaa oman jaksamisen mukaan!

Kommentit

  1. Jos treeniseuraa kaipailette niin me lähdetään Cavan kanssa mielellään treenaamaan! Tokoa tai rallya 😊

    VastaaPoista

Lähetä kommentti